Rauta on metallialkuaine ja sitä pidetään teknisesti ja taloudellisesti tärkeimpänä maan metalleista. Sitä löytyy maapallolta eniten kaikista alkuaineista – noin 37 painoprosenttia, pääasiassa maapallon sisäosissa. Raudan osuus maankuoren alkuaineista on noin viisi prosenttia ja se on neljänneksi yleisin alkuaine hapen, piin ja alumiinin jälkeen. Raudan kemiallinen merkki on Fe, joka on lyhenne latinan ferrum-sanasta. Jaksollisessa järjestelmässä rauta on 26. alkuaine. Fysiologisesti katsottuna rauta kuuluu 24 ihmiskeholle elintärkeän vitamiinin ja kivennäisaineen joukkoon.

Rauta kuljettaa happea keuhkoista

Raudalla on tärkeä rooli monissa elimistön toiminnoissa. On laskettu, että terveen aikuisen 70-kiloisen ihmisen elimistössä on 4-6 grammaa rautaa. 70% siitä on sitoutunut punaisten verisolujen hemoglobiiniin veressä ja noin 20% on varastoitunut elimistöön. Loput 10% on nk. kudosrautaa, jota on monissa entsyymeissä sekä happea sitovassa proteiinissa, myoglobiinissa.

Raudan päätehtävä on kuljettaa happea keuhkoista soluihin ja elimistön kudoksiin. Sen toinen tärkeä tehtävä on kuljettaa hiilidioksidia takaisin keuhkoihin, jotta se poistuu uloshengityksessä. Rauta osallistuu myös hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien muuttamiseen kehon tarvitsemaksi energiaksi.

Joka seitsemäs nainen kärsii raudanpuutteesta

Raudanpuutos on proteiininpuutoksen jälkeen yleisin puutostauti maailmassa. Norjassa joka seitsemäs hedelmällisessä iässä oleva nainen kärsii raudanpuutteesta. Erityisesti kuukautisten, raskauden ja imettämisen aikana naiset ovat alttiita raudanpuutteelle.

Muita riskiryhmiä ovat:

  • Lapset ja nuoret
  • Vanhukset
  • Verenluovuttajat
  • Kasvissyöjät
  • Dieetillä olevat henkilöt

Raudanpuute johtaa punasolujen ja hemoglobiinin alentuneeseen tuotantoon. Veren rautavarastot tyhjenevät vähitellen ja elimistö ei kykene tuottamaan riittävästi hemoglobiinia ylläpitämään riittävää veren Hb-arvoa, mikä johtaa anemiaan. Anemia näkyy erityisesti väsymyksenä ja alentuneena työkykynä. Liiallinen raudan saanti ei myöskään ole hyväksi, sillä se voi johtaa myrkytysoireisiin elimistössä.

Kaksi rautatyyppiä

Elimistö tarvitsee päivittäin 5-20 mg rautaa. Saadakseen riittävän määrän rautaa, ihmisen on huolehdittava terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Keskiverto pohjoismaalainen saa 34% raudastaan vilja- ja leipätuotteista. 20% tulee lihasta, verestä ja sisäelimistä, 12% hedelmistä, vihanneksista ja marjoista, 4% prosenttia perunoista ja 30% muista raudan lähteistä.

Ravinnosta saamamme rauta jaetaan kahteen eri tyyppiin – hemirautaan ja ei-hemirautaan.

  • Hemirauta on nimitys raudalle, joka on sitoutunut proteiiniin ja jota on lähinnä eläintuotteissa. Se imeytyy helpommin kehoon kuin ei-hemirauta ja on vähemmän altis imeytymistä estäville aineille kehossa. Hyviä hemiraudan lähteitä ovat maksa, sekä naudan- ja lampaanliha.
  • Ei-hemirauta on ionisoituvaa, vapaata rautaa, jota on sekä kasvi- että eläintuotteissa. Perunat, vihreät vihannekset, täysjyväleipä ja muut viljatuotteet ovat hyviä ei-hemiraudan lähteitä.

Kehon tärkein raudanlähde ovat siis täysjyväleipä ja muut viljatuotteet. Jos kärsii anemiasta, kannattaa rautaa hankkia näiden lisäksi myös eläinkunnantuotteista, kuten lihasta ja maksasta, koska niistä saatu rauta imeytyy hyvin elimistöön. Toinen vaihtoehto päivittäiselle raudan saannille on ravintolisä.

Rauta on yksi ravintolisä EnergyPlusin ainesosista.